Yllätyin eestiläisen kotikeittiön maanläheisyyttä, kun tutustuin paikallisiin tapoihin pari vuotta sitten. Siinä missä meillä moni isä ja äiti on antanut jo periksi einesruokien ja puolivalmisteiden rynnäkölle illallispöytään, täällä perusraaka-aineita arvostetaan yhä todella korkealle säilytystilojen sen suinkin vain salliessa. Niinpä illallispöytään ei tehdä perunamuusia jauhepussien antimista, hernekeittoa kaavita purkin pohjalta tai lihapullia osteta vakuumipakkauksissa.
Yksi taustalla piilevistä syistä on arvattavasti paikallisen elintarvike- ja pakkausteollisuuden muulle Euroopalle itsenäisyyden alkuvuosina antama etumatka. Moni pienipalkkainen on myös joutunut miettimään kerran jos toisenkin, onko mikroaaltouuni sittenkään ostamisen arvoinen kodinkone - lämpiäähän se eilen tehty ja jääkaappiin suoraan kattilassa säilötty jauhelihakeitto liedenkin päällä.
Ja koska jo aiemmin kuvailemani paikallisen ostovoiman puute on pakottanut pysyttäytymään perunoiden, juuresten ja naudanfilettä yleisempien possun keittolihakimpaleiden käytössä, niitä myös osataan hyödyntää monipuolisesti ja soveltaen. Hatunnoston arvoista käsityötaitoa se kokkauskin on, ainakin monen nykypäiväistä uusavuttomuuttaan tunnustavan mielestä.
Tallinnassa erottuu edukseen kaksi päivittäisten ruokatavaroiden hankintapaikkaa. Toinen on nykyisestä venäläisvaikuttuneisuudestaankin huolimatta keskustori (HUOM! artikkeli hintoineen keväältä 2003), joka sijoittuu Olympia-hotellin ja linja-autoaseman väliin. Kesäaamuisin sinne on huumaavaa jaloitella täyttämään kassit puoli-ilmaisilla maatilojen antimilla. Torin yhteydessä on myös kauppahalli, jonka alakerran lihaosastolla parikymmentä eri tuotantotilaa tarjoavat sekä liha- että siipikarjasatoaan edullisemmin kuin yksikään lähiseudun myymälöistä.
Nykyisin on oltava tosin tarkkana, mikäli haluaa pöytäänsä varmasti kotimaista vihannesta tai marjaa. Keskenään usein venäjää puhuvat kaupustelijat saattavat myydä pöydillään Puolan, Latvian, Liettuan sekä Venäjän länsiosien tuotteita, vaikka käsinkirjoitettu "Eesti"-lappu yrittäisikin väittää toista. Viime kesänä kuluttajavirasto teki asiasta ratsioita ja siisti räikeimmät tapaukset sakoilla. Itse pyrimme asioimaan vain alkuperäistiedot avoimesti esittävien ja kotiseutuhenkisten myyjien kanssa.
Toinen, joskaan ei jokapäiväinen suosikkimme kauppojensa sijainnin vuoksi on Säästumarket-laatikkomyymäläketju. Se ei ehkä loista yksittäisten tuotteiden eri merkki- tai makuvariaatioiden laajalla valikoimalla, mutta perustavarat löytyvät aina nopeasti ja edullisesti. Lisäksi omasta mielestäni sen pieni hedelmien ja vihannesten tuoretavaraosasto on usein jopa paremmin hoidettu kuin naapurustomme suomalaisomisteisessa supermarketissa.
Olen miettinyt pienen hintavertailun tekoa Tallinnan ja Helsingin - tai jos teistä lukijoista löytyy vapaaehtoisia avustajia - miksei jonkin muunkin suomalaiskaupungin välillä. Jotta hommasta ei tulisi yliraskasta, täytyy tuoteotanta pitää suht tiiviinä eli pienen ydinperheen ruokakoriin tavallisimmin putoilevina tavaroina. Palaan tähän työkiireiden salliessa lähimpien viikkojen sisällä.
