Sini(musta)valkoista elämää

Kumijalalla koreasti, osa 1

"Tallinnassa taksit huijaavat turisteja" on yksi tavallisimmista yleistyksistä, joka nousee esiin tuttujen ja tuntemattomien kertomuksista. Kolikolla on kaksi puoltansa, vaikken viriteltyjä taksamittareita tai hoonolla soomella veloitettuja ja hihasta keksittyjä lisämaksuja hyväksykään.

Yksi tarinoista kertoo satamasta Viru-hotelliin ajetun matkan maksaneen 500 kruunua eli yli 30 euroa - siis kymmenkertaisesti kyseisen välin oikean hinnan verran. Jos joku on todella moisen summan muutaman viimeisen vuoden sisällä pulittanut nurisematta, en voi kuin ihmetellä, että miten todellisuuden- tai siis petkutuksenaavistamistaju voikaan kadota noin totaalisesti.

Tallinnan lukuisten itsenäisten taksiyhtiöiden joukossa on suurempia ja pienempiä yrittäjiä. Vilkkaiden yleisökohteiden eli sataman, lentokentän, rautatie- ja linja-autoaseman sekä suurten hotellien ja ostoskeskusten taksitolpat on jaettu kaupunginhallituksen siunauksella "kolmen suuren koplalle".

Valkoisista Opeleistaan tunnistettavan Tulika Takson, LT-logollisen Linnatakson sekä Taksoparkin autot ovat ainoita, jotka saavat päivystää kyseisten paikkojen "tolpilla". Usein ne tarjoavat myös kaupungin kalleimpia kyytejä, sillä virallisen toimintamallin mukaan tolpalta aloitettu ajo saa maksaa enemmän kuin tilauskeskuksesta puhelimitse oveen eteen tilatun auton kyyti.

Mutta miten sitten varmistua siitä, ettei kuski veloita liikaa? Tai onko jotain epäilyksiä herättävää siinä, että huijatuksi kertovat tulleensa juuri turistit - eli siis se ryhmä ihmisiä, joka todennäköisimmin ottaa auton juuri "tolpalta"?

Suosittelen miettimään sanonnan "laatu maksaa aina" kääntöpuolta. Olisiko tolpalla odottavan Opelin tilalle sittenkin järkeä tilata pienemmän taksiyhtiön "arpapelillä" lähettämä kanakoppimainen Citroen Berlingo tai Saksasta käytettynä maahan tuotu ikäloppu Audi? No, prioriteettinsa kullakin - siis suhtautuako takseihin turistin hyvätuloisuuden todentajana vai ovatko ne "vain" käytännöllisiä, reiteistä ja aikatauluista vapaita matkantekovälineitä.

Itse olen turvautunut "kolmen koplaan" vain kahdesti näiden parin vuoden aikana - niiden sijasta kännykässäni on tallessa neljän pienemmän taksifirman tilausnumerot. Pahasti minua ei ole silmään viilattu edes silloin, kun en ole kuskille vironkielisellä keskustelullani osoittanut olevani "vanha tekijä".

Vastauksia yllä esittämiini kysymyksiin sekä vinkkejä taksinkäytöstä Tallinnassa saatte seuraavassa kirjoituksessani.

Ai niin, ja näin joulukuun hiljaiselon jälkeen - Hyvää ja Vilkasta Uutta Blogivuotta 2006 kaikille!

Sinne ja takaisin

Työskentelen suurimman osan aikaa kotitoimistolta laajakaistayhteyden ja -puhelimen välityksellä. Neljän seinän sisällä ahkerointi ei kuitenkaan voi täysin korvata aitoja ihmiskontakteja eikä pienissäkin asiantuntijatiimeissä tarvittavaa yhteisöllisyyttä. Siksi reissaan Helsinkiin kerran viikossa pariksi arkipäiväksi - vuoden ympäri, oli tyyntä tai myrskyä tai avomeri vaikka umpijäässä. Sään herrat eivät onneksi ole heitelleet tielleni ylitsepääsemättömiä esteitä kovin montaa kertaa kuluneiden parin vuoden aikana.

Moni on kysynyt, lennänkö usein kopterilla. Totta puhuakseni en ole vielä kertaakaan kokeillut, mutta syy siihen ei ole ollut ikävissä tapahtumissa. Syy on paljon arkisempi - tai pitäisikö sanoa henkilökohtaisempi: kitsaus. Tarjoushintaisenakin 79 euron lentolippu on jopa viisi kertaa kalliimpi kuin laivayhtiön kanta-asiakaskortilla ostettu 90 minuutin katamaraanimatka, ja tuollainen ero kyllä puhuttelee asuntosäästäjää. Eikä tarjoushinta toki koske juuri niitä aikoja, joina itse olisin liikkeellä - silloin voimassa ovat yleensä vain 138 - 218 euron hintaiset liput.

Talvikaudella kopterilla saavutettava aikaetu on toki tuntuva, kun pikalaivat eivät kulje jää- ja/tai säärajoitusten vuoksi. Toisaalta hitaahkosti kiiruhtavassa risteilylaivassakin voi istuinpaikkansa hieman "sillä silmällä" valikoiden keskittyä, avata läppäri ja kirjoittaa mahdollisten ylitöiden viimeisetkin rippeet valmiiksi pois kodin laatuaikaa häiritsemästä.

Laivojen tilat ja ihmisten käyttäytymistottumukset omaksuttuaan on varsin helppoa välttää karaoke-baarit, kahvilat ja muut anniskelu- eli melulähteet. Vielä kun ajoittaa reissaamisensa keskelle arkiviikkoa, niin tilaa on mukavasti eikä laivan uloskäynnin lähistöllä tarvitse kärkkyä jo puolta tuntia ennen rantautumista passitarkastusjonoon ensimmäisten joukossa selviytyäkseen.

Entä jos tuulee ja myrskyää, eli pikalaivojen kulku estyy? No, tuota on toki hyvä ennakoida viimeistään 24 tuntia aiemmin tarkkailemalla merisäätiedotusta sekä Merentutkimuslaitoksen aallokkopalvelun Helsingin mittauspoijun lukemia. Mitään tarkkoja rajoja laivayhtiöt eivät lähtöjen peruuttamiselle aseta, mutta jos tuulta ennustetaan 13-16 m/s tai laineet lyövät yli 1,5 metrin, niin parempi on suunnitella ajankäyttönsä kolmetuntisen risteilylaivareissun varaan.

Tai aina voi yrittää sopia Pomon kanssa, että konttorityöpäiviä vaihdettaisiin siltä viikolta. Kiitos, Pomo, tähän asti osoittamastasi ymmärryksestä! :-)