Sini(musta)valkoista elämää

Money, money, money

Hesarin kaupunkiblogin esiteltyä tätä palstaani kommentoin, että en läheskään aina muista katsoa huolella mitä mikäkin ruoka-aine tai kulutustavara maksaa Tallinnassa. Tiedän, että en saisi sortua "täällä on KAIKKI niin uskomattoman edullista" -yleistyksiin maidemme välisten palkka- ja elinkustannustasojen eron vuoksi. Häpeäkseni on kuitenkin tunnustettava, että aika ajoin joudun ravistelemaan itseäni oikein tosissaan moiseen tunteeseen tuudittautumisesta.

Hintakriittistä ajattelua sumentaa euroista saatavan kruunumäärän ostovoima. Vaikka keskuspankin virallinen 15,6466-eurokurssi ei teekään suomalaisesta keskiluokkaiskuluttajasta virtuaalimiljonääriä, tuntuu rahaa numeerisesti jäävän isojenkin ruokaostosten jälkeen lompakon pohjalle hämmästyttävän paljon. Muistattehan vielä, kuinka Italiassa liira-aikaan matkaillessa saattoi itsensä tuntea todella äveriääksi satojen tuhansien pursuillessa taskuista.

Lupasin tehdä uteliaisuuttanne tyydyttääkseni hintavertailuja käytännön arjesta, mutta siihen palaan ensi viikolla. Tänään luin EU:n talouskomissaarin toppuutelleen innokkaimpia Viron eurovaluuttakantaan saattajia, sillä maalla on yhä täytettävään useita EU:n ja Euroopan Keskuspankin vaatimuksia. Mitä enemmän Viron rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät, sitä tervetulleemmalta pieni aikalisä alkaa itsestäkin tuntua.

Omista mummomarkoistamme luopumista en vastustanut osaltaan siksi, että niin lähelle kuutosta pyöristyessään 5,94573-kertoimellisia hintoja oli suht helppoa muuntaa päässään. Sen sijaan Viron mummoja minun käy jo nyt - vajaata kahta vuotta ennen H-hetkeä - aidosti sääliksi 15-ja-rapiat -kertotaulun tuleva opettelupakko. Tai mitä mahtavat perheenäidit ajatella, kun palkkatilille ilmestyy aiemmin tutun esim. 5100:n "rahan" sijasta vain 326,50? No, toisaalta rasiallinen hapankaaliakaan ei maksa sitten 3,80:tä vaan 0,24.

Niin ja juu, Virossa tiedettävästi otetaan käyttöön myös 1 ja 2 sentin kolikot. Numismaatikot, valmistautukaa!

Mut siihen asti, tervetuloa turistit rahanvaihtopisteiden kautta Tallinnaan. Älkää kuitenkaan vaihtako laivassa, ellette halua vapaaehtoisesti leimautua tietämättömiksi eli höynäytettäviksi. Esim. Nordic Jet Line tarjoaa mielestäni pöyristyttävän huonoa 14,60 kurssia. Satamaterminaalin kioskeissakin kurssit pyörivät yleensä vain 15,00 - 15,30:n välillä. Jos suuntaatte keskustaan jalkaisin, astukaa ihmeessä ensimmäiseen näkemäänne pankkiin - niissä eurolla saa ilman mitään palvelumaksuja keskimäärin 15,50-15,57 kruunua. Eihän se pikkuvaihdoissa kenties tunnu, mutta pennissähän se miljoonankin alku on perinteisesti piilenyt.

Levällään kuin.., osa 2

(Päivitys su klo 16.20 -- Joku talonmiehistä on urakoinut tänään. Laatikoihin mahtumattomat pussit ja tavarat on koottu nätisti kolmeen suureen jätesäkkiin.)

Onkohan yleinen siivouspäivä sittenkin lauantai? Eilen aamupäivästä ostoksilla käydessämme roskisten kannet pysyivät vielä parahultaisesti kiinni. Viikonlopun aikana kukaan remontointi-intoilija ei myöskään ole jättänyt laatikoiden viereen käytöstä poistettua väliovea. Eikä näkyvillä ollut myöskään Ilmeisessä raivonpuuskassa rikottua vanhaa väritelevisiota kuten muutama viikko sitten.

Jokisen - tai siis Saaremäelin, Raidlon, Ivanovin, Maasikin ja Voitsehovskajan sekä muiden naapuriemme - eväät pysyivät tänä viikonloppuna enemmän kasassa kuin levällään. Jäteauto tulee varhain huomisaamuna. Taidanpa sen sekä isänpäivän kunniaksi pistää lämpiämään saunan - tuon täkäläisittäin vieläkin suht harvinaisen suomalaisuuden perisymbolin, jonka joku asuntomme edellisistä haltijoista oli tietämättään rakentanut kuin sinetiksi ostopäätöksellemme.

Levällään kuin Jokisen eväät

(Päivitys pe klo 12.29: Vielä tähän aikaan laatikot ovat vasta vähän yli puolillaan eli näkymä on ihan siisti, kuten kuva osoittaa..)

 

Aamut, etenkään viikonloppusellaiset, eivät omalla kohdallani ole kaikkein pittoreskimpiä hetkiä astua kotitalomme ovesta ulos. Tiukan kaupunkirakentamisen - tai olisiko puhtaasti 80-luvun lopun arkkitehtoonisen kömmähdyksen - seurauksena ovi aukeaa kahden muun kerrostalon väliin jäävälle kapeahkolle "sivupihalle", jossa parkkeerattujen autojen viereen yhdelle seinustalle on kerätty kaikkien kolmen talon roskalaatikot.

Siinä missä Suomessa on jo monin paikoin käytössä toimiva ja arjen prosesseihin varsin helpostikin omaksuttava kotitalousjätteiden lajittelu, täällä kaikki mätetään laatikoihin hujan hajan. No, eihän vihreä ajattelu ole kai vielä voinutkaan saavuttaa lakipistettään kaikkialla maailmassa.

Mutta mikä käsittämätön perusjärkeilyn taito tai ajatuksen valo voikaan ihmisiltä puuttua, kun a) roskapusseja ei solmita edes löyhästi kiinni tai vielä hullumpaa b) sellaisia ei edes käytetä. Tuodaan vain kyökin nurkasta peltiämpäriin kerätyt ruoantähteet ja muovipakkaukset ja muut, vipataan ne laatikoon (jonka kannesta avautuu saranoituna vain etummainen puolisko) päällimmäisiksi ja tämän jälkeen paikalta poistuttaessa jätetään laiskimmillaan vieläpä kansi auki!

Kenties nuo hyväkkäät ovat eläinystäviä. Paitsi että lokit saapuvat tietty juhla-aterialle alta aika-yksikön, niin pitäähän jonkun ruokkia niitä noin 10 000 kulkukissaakin, jotka virallisten arvioiden mukaan majailevat kaupungin hämärissä. Varmaa on vain se, että hävityksen kauhistus leviää ja jää asfaltille haisemaan muutamiksi tunneiksi tai puoleksi päiväksi. Lopulta joku kolmesta talonmiehestä tuntee riittävän velvollisuudentaakan harteillaan ja aloittaa siivoamisen.

Tilannetta ei ole vuoden aikana korjannut keppi, ei porkkana eikä asukasyhdistyksen rappukäytäviin jättämät muistutukset. Oma vahva olettamukseni on, että ehkä ne pitäisi kirjoittaa ENSIN venäjäksi ja vasta sitten viroksi, mutta ei minun kai pitäisi tässä vallan rasistiksikaan leimautua.

Nuo kolme laatikkoa riittävät kyllä laskennallisesti taloista kertyvälle jätteelle -- siis asukasmäärän ja kaksi kertaa viikossa -tyhjentämistiheyden mukaan. Tuntuu vain siltä kuin jotkut todella hamstraisivat roskia koko arkiviikon ajan asuntoihinsa ja sitten kerran viikossa perjantai-iltaisin kärräisivät ne yksissä tuumin ulos kuin minua härnätäkseen.

Tosin yksi asia jätehuollossa toimii tällä yksinkertaisesti mutta innovatiivisesti - nimittäin kierrätys. Tyhjät lasipullot jätetään maahan roskisten viereen panttikerääjien iloksi eikä niitä kukaan riko pirstaileksi edes piruuttaan. Ja suht säännöllisesti voi löytää laatikon päälliskulmalle viikattuina käytettyjä vaatteita. Se koditon ottakoon joka kokee tarvitsevansa. Varakkaiden ja köyhien välisen kuilun alati leventyessä kerjäläisyys on valitettavasti nopeasti lisääntymässä.