Sini(musta)valkoista elämää

Kumijalalla koreasti, osa 1

"Tallinnassa taksit huijaavat turisteja" on yksi tavallisimmista yleistyksistä, joka nousee esiin tuttujen ja tuntemattomien kertomuksista. Kolikolla on kaksi puoltansa, vaikken viriteltyjä taksamittareita tai hoonolla soomella veloitettuja ja hihasta keksittyjä lisämaksuja hyväksykään.

Yksi tarinoista kertoo satamasta Viru-hotelliin ajetun matkan maksaneen 500 kruunua eli yli 30 euroa - siis kymmenkertaisesti kyseisen välin oikean hinnan verran. Jos joku on todella moisen summan muutaman viimeisen vuoden sisällä pulittanut nurisematta, en voi kuin ihmetellä, että miten todellisuuden- tai siis petkutuksenaavistamistaju voikaan kadota noin totaalisesti.

Tallinnan lukuisten itsenäisten taksiyhtiöiden joukossa on suurempia ja pienempiä yrittäjiä. Vilkkaiden yleisökohteiden eli sataman, lentokentän, rautatie- ja linja-autoaseman sekä suurten hotellien ja ostoskeskusten taksitolpat on jaettu kaupunginhallituksen siunauksella "kolmen suuren koplalle".

Valkoisista Opeleistaan tunnistettavan Tulika Takson, LT-logollisen Linnatakson sekä Taksoparkin autot ovat ainoita, jotka saavat päivystää kyseisten paikkojen "tolpilla". Usein ne tarjoavat myös kaupungin kalleimpia kyytejä, sillä virallisen toimintamallin mukaan tolpalta aloitettu ajo saa maksaa enemmän kuin tilauskeskuksesta puhelimitse oveen eteen tilatun auton kyyti.

Mutta miten sitten varmistua siitä, ettei kuski veloita liikaa? Tai onko jotain epäilyksiä herättävää siinä, että huijatuksi kertovat tulleensa juuri turistit - eli siis se ryhmä ihmisiä, joka todennäköisimmin ottaa auton juuri "tolpalta"?

Suosittelen miettimään sanonnan "laatu maksaa aina" kääntöpuolta. Olisiko tolpalla odottavan Opelin tilalle sittenkin järkeä tilata pienemmän taksiyhtiön "arpapelillä" lähettämä kanakoppimainen Citroen Berlingo tai Saksasta käytettynä maahan tuotu ikäloppu Audi? No, prioriteettinsa kullakin - siis suhtautuako takseihin turistin hyvätuloisuuden todentajana vai ovatko ne "vain" käytännöllisiä, reiteistä ja aikatauluista vapaita matkantekovälineitä.

Itse olen turvautunut "kolmen koplaan" vain kahdesti näiden parin vuoden aikana - niiden sijasta kännykässäni on tallessa neljän pienemmän taksifirman tilausnumerot. Pahasti minua ei ole silmään viilattu edes silloin, kun en ole kuskille vironkielisellä keskustelullani osoittanut olevani "vanha tekijä".

Vastauksia yllä esittämiini kysymyksiin sekä vinkkejä taksinkäytöstä Tallinnassa saatte seuraavassa kirjoituksessani.

Ai niin, ja näin joulukuun hiljaiselon jälkeen - Hyvää ja Vilkasta Uutta Blogivuotta 2006 kaikille!

Jaa Blair kävi kylässä?

Kahden kaupungin väliä reissatessa ja kaksia eri tiedotusvälineitä seuratessa viikonpäivät sekoittuvat toisinaan yhdeksi sumuiselta aikajanalta tuntuvaksi työviikoksi. Englannin pääministeri Tony Charles Lynton Blair vieraili mm. Hesarin (€) ja virolaisen uutisportaali Delfin raportoimana eilen muutaman tunnin verran Tallinnassa, mutta minäpäs olinkin Helsingissä ja missasin siten lähes koko asian.

Turvatoimet olivat tiedettävästi tiukat - liikennettä seisotettiin risteyksissä ja pysäköityjä autoja hinattiin saattueen käyttämiltä kaduilta pois. Blairin kyyditsemistä varten oli vuokrattu Suomesta panssaroitu S-Mersu kuljettajineen, koska Postimees-lehden jutun mukaan Viron valtiolla ei ole ensimmäistäkään vastaavilla turvaluokituksilla varustettua edustusautoa. Sopivan ajopelin kysyminen mafian edustajilta ei ehkä olisi ollut hyväksi maan PR:lle.

Itse huomasin (vierailun ajankohtaa muistamatta) jotain outoa olevan tekeillä, kun saavuin iltayhdeksän jälkeen laivalla kotiin. Ihmettelin, miksi passintarkastuksessa tavanomaisen henkilöpaperien nopean vilkaisun sijasta kaikista matkustajista kirjattiin erinäisiä tietoja ylös koneelle. Muutoin kaupunki olikin jo rauhoittunut ennalleen eikä poliiseja näkynyt missään - ilmeisesti herra Blair oli jo ehtinyt poistua lentokentälle tai sieltäkin eteenpäin.

Olenkohan minä nyt siis Viron suojelupoliisin eli Kapon rekistereissä, koska halusin maahan juuri päivänä, joka voisi olla altis terrorismille? Tai onko tietoni luovutettu eteenpäin Britannian salaiselle palvelulle MI6:lle? Alkaako joku James Bondin kollegoista tai ehkä peräti Echelon-vakoilujärjestelmä seurata tätä blogiani, kun näin kirjoitan asiasta? Onkohan joku naapureistani entisiä KGB:n soluttautujia? Hui, jännää tämä nyt jo kuvitteelliseksi kuihtuneen rautaesiriipun takana eläminen. :-)