Sain jälleen muistutuksen siitä, miksi monet pitävät Suomea byrokraattisen virastoasioinnin taitoja sekä nöyryytetyksi tulemisen sietokykyä edellyttävänä valtiona. Jo 14 vuotta pohjoisrannalla asunut blogosfäärin jäsen Cairbre kirjoitti täydet sympatiapisteeni ansaiten passinsa uusimisesta, jossa prosessi päättyi lopulta onnellisesti vaikkakin viranomaistermillä "oleskelulupa mitätöity" höystäen.
Moni asia muuttui EU:hun liittymisen myötä niin Suomessa kuin Virossakin (vaiko Eestissä? Luettuani tämän ja tämän joudun vielä pohtimaan asiaa...). Kansalaisten kulku maiden välillä sekä oleskelu niissä helpottui, joskin laivalla tästä kuulee keskusteltavan yhä lähinnä "On se kivaa, kun ne ei enää läiski leimoja passiin ja piruuttaan jonotuta ihmisiä" -tasolla.
Oman passini jätin pöytälaatikkoon lähes heti rajavalvontamuodollisuuksien muuttumisen jälkeen, enkä kertaakaan ole kohdannut ongelmia henkilökortilla matkustamisesta. Välillä tosin pitää nipistää itseään ja muistaa, ettei Viro kuulu vielä Schengen-alueeseen - eli etten Köpikseen tai Lontooseen suoraan täältä työreissulle lähtiessäni unohtaisi passia kotiin ja kokisi siksi Monopoli-pelistä tuttua mutta lentokentällä hermoja repivää "Palaa välittömästi lähtöruutuun" -elämystä.
Suomessa työviikoilla viettämäni ajan mahdollistama ja siksi vielä hoitamaton oleskelulupa-asiani nousi tänä syksynä ajankohtaiseksi, kun aloimme puolileikillään miettiä asunnonvaihtoa Tallinnassa. Esim. pankissa lainaa neuvotellessa voisi luoda ainakin jonkinlaista sitoutumisen henkeä, kun pöydälle asiakkuus-, tulo- ja tilitietojen viereen laskisi oleskeluluvan myötä ulkomaalaisillekin myönnettävän virolaisen henkilö- eli ID-kortin (Ei, kuvassa en ole minä - olen miesoliona paljon karvaisempi :-)).
Hieman nettisurfailua, kahta puhelinsoittoa, yhtä virastokäyntiä (osoitteessa Vilmsi 59) ja yhden lomakkeen täyttämistä hakuprosessi täälläkin edellytti. Lomake kysyi mm. elämisen kuluihin riittävästä tulotasosta, mitä oletimme työnantajan nimen ja palkkalukeman ohella tarvittavan todistaa erilaisin pankkisaldo-, verotus- tms. kuitein, mutta mitä vielä. Allekirjoitus ja leimat vain kohdalleen, valokuva ja -kopio passista mukaan - vips! ja naps! - "ID-kortti on 30 päivän kuluttua kuluttua noudettavissa lähipankistanne, hyvää päivänjatkoa".
Saadusta palvelusta ja asioiden etenemisen täsmällisyydestä jäi siis positiivinen yleisvaikutelma sekä itselle että viranomaisteksteihin yleensä helposti suivaantuvalle puolisolleni. Vai onkohan jälleen ollut lottovoitto syntyä suomalaiseksi? Virastossa näkyi kyllä tuskaantuneitakin kasvonilmeitä ja kuuli äänen kohoamista niiden entistä hallitsijavaltaa edustavien asiakkaiden taholta, jotka tahtoivat itsepintaisesti asioida venäjän kielellä.
Tallinnan asukkaaksi rekisteröityminen kävi vielä tuotakin sutjakkaammin. ID-kortin saatuani astelimme lähimpään väestörekisterin kaupunginosakonttoriin, täytimme yhden kaavakkeen ja virkailija tarkisti henkilöllisyyteni. Vips! ja Naps! "Se on nyt hoidettu, voitte halutessanne mennä vaikka ostamaan kaupunkiliikenteen kuukausikortin ID-kortinne mikrosirulle. Hyvää päivänjatkoa!"
Viimeinen yllätys edellä tehdystä seurasi alle kahden viikon eli täsmälleen 12 päivän kuluttua. Lähdin päiväkävelylle puolisoni seuraksi hänen mennessään äänestämään kunnallisvaaleissa. Vips! ja Naps! "Kulta, tule tänne, sun nimesi on kanssa täällä äänestämisoikeutettujen listalla!" Mitä, nytkö jo? Eikö tietojen pidäkään olla rekistereissä jo esim. kyseisen vaalivuoden alusta, jotta voisi äänestää? Virkailija katsoi hymyillen ja vastasi kuin e-yhteiskunnan tietojärjestelmien toimivuutta ylpeästi ja itsestäänselvyytenä esitellen: "Ei, mitä me täällä moisella suotta viivyttelisimme?"
Yritin ajatella jälkeenpäin miksi se oleskeluluvan mitätöinti järkytti mua niin paljon. Ehkä lähinnä se että nyt en enää tiedä minkälaista on oikeuteni olla Suomessa. Ja se että mitätöinti oli mielivaltaista, Espoossa sitä ei oltaisi mitätöity ja ehkä ei luultavasti Helsingissä jos olisin alusta saakka tehnyt eu-rekisteröinnin.
Tuon Virnon ID-kortin olen itsekin tilannut, pitää tulla hakemaan se Tallinasta pankista joka onkin kätevästi auki lauantaina.
Kirjoittanut: Cairbre | 19.11.2005 klo 9.51
Ne muutamat kerran, kun olen käynyt alan yritysten vieraana Virossa, olen aina yllättynyt uusilla tavoilla miten nuorekas ja edistynyt valtio se on. Suomalaiset ylenkatsovat Viroa köyhänä "Suomelle kumartajana", mutta kun maassa teknologinen kehitys, koulutustaso ja julkishallinto kehittyvät hurjaa vauhtia, se menee tätä menoa 10-15 vuodessa luultavasti Suomen ohikin.
On tietysti myönnettävä, että kun suomalainen toimittaja tulee vieraaksi tutustumaan maahan, näytetään hänelle taatusti parhaat puolet eikä ongelmista kauheasti kerrota. Mutta kyllä silloin esmes Viran kauppa- ja viestintäministeriössä (vai mikä olikaan) IBM:n keikalla tuli kovia lukuja ja näyttöä siitä, että maassa osataan tehdä asioita eikä vain puhuta.
Kiinnostava oli edellisellä keikalla Elisan Viron johtajan kertoma tieto siitä, että paikalliset viranomaiset omatoimisesti käyttävät Skypeä säästääkseen puhelinkuluja. Ja WLAN-peittoahan siellä Tallinassa riittää.
Tietysti tässä nopeudessa ja uuden kokeilussa on piirteitä, jotka eivät kaikin puolin täyttäisi Suomessa (ja ehkä muuallakaan EU:ssa) esimerkiksi yksityisyys- ja tietosuojavaatimuksia.
Kirjoittanut: Tero Lehto | 19.11.2005 klo 17.09
Kuulostaa todella upealta toiminnalta, varsinkin kun vertaa miten ulkomaalaista kohdellaan Suomessa silloinkin, kun kaikkien pohjoismaisten yhteistyösopimusten sun muiden ehdot täyttyvät. Nyt kun kaksoiskansalaisuusmahdollisuus on taas olemassa Pohjoismaiden sisällä, on muutaman kerran himottanut ottaa ja maksaa se (älytön) raha ja hankkia Suomen kansalaisuus Ruotsin kansalaisuuden rinnalle. Mutta toisaalta, on hyvä olla menettämättä sitä kosketusta maahanmuuttajien arkipäivään, sitä kosketusta joka tarraa kiinni kuin velcrolla päällystetty megaleka, kun joutuu tekemään jotain "poikkeavaa" kuten menemään naimisiin tai hankkimaan uudet henkkarit ja ajokortti taskuvarkaan pikaiskun jäljiltä. Ei meinaan Suomessa ainakaan tunnu viranomaistoimen asiakaspalvelijoilla olevan mitään käsitystä edes hallintomenettelylaista. On myöskin mielenkiintoista nähdä, kuinka tiskin tädin käytös saattaa kuin taikaiskusta muuttua asiallisesta alentuvaksi heti, kun virheetöntä Suomea puhuvan kansallisuus paljastuu.
Joissain asioissa kansainvälistyminen on Suomesta vielä yllättävän kaukana.
Kirjoittanut: Kriisi | 19.11.2005 klo 22.12